Pohjoisnorjanponi

Alkuperä
Pohjoisnorjanponi on Norjan kotimaisista hevosroduista pienin. Alkuperä on hyvin arvelluttava. Useimmat teoriat kertovat että hevoset tulivat (kuten döle- ja vuonohevosetkin) etelästä. Niinkuin nimi kertoo rotu on yhdistettävissä pohjoisnorjaan. 1930-luvun lopussa tavoite oli pelastaa rotu koska eläinten määrä oli hyvin pieni. Toisen maailmansodan jälkeen löydettiin ainoastaan noin 100-120 hevosta. Luku laski vieläkin, mutta 1960-luvulla suunta oli vastakkainen, ja ensimmäinen kantakirja julkaistiin 1969.

Käyttö
Pohjoisnorjanponi on alkuperäisesti pieni maatilahevonen ja se eli äärimmäisissä olosuhteissa ihan pohjoisnavan yläpuolella. Nykyään pieni työhevonen ei ole tarpeellinen, mutta rotu on edelleen suosittu ratsu- ja ajoponi. Huolimatta sen vaatimattomasta korkeudesta se on oikea painonkantaja. Nykyään on tärkeää jalostaa monipuolinen poni joka sopii yhtä hyvin kuorma- ja vaellusponiksi kuin kilparatsuksi ja hyvien liikkeiden vuoksi sitä käytetään myös terapiaratsastukseen.

Rodun kuvaus
Pohjoisnorjanponin korkeus on 128 ja 140 sm:n välillä, luonto on kehittänyt rotua selviytymään äärimmäisissä olosuhteissa. Pää ei saisi olla liian kevyt ja siro, kaula saa olla vähän voimakas ja selkä suora. Takaosa on kalteva mutta leveällä hyvällä reisillä, jalat ovat hoikat mutta silti hyvin vahvat, kaviot ovat melko pienet mutta hyvin kovat eikä vuohiskarvaa juuri ole. Viimeiset jalostukset ovat saada hyvä monikäyttöponi. Nykyään poni on hyvä ravuri. Väriskaala on hyvin leveä; rautias, ruunikko ja musta ovat tavallisimmat mutta ruunivoikko, voikko, kimo ja hopeaväritkin löytyvät.

Sijoitus
Pohjoisnorjanponeja löytyy, nimeästä huolimatta, kaikkiaalta Norjasta ja niitä on yhtä monta etelä- kuin pohjoisosassa. Kokonaismäärä on noin 2000 kpl ja vuonna 2000 syntyi noin 135 pohjoisnorjanponivarsaa.

Enemmän tietoa? Mailatkaa minulle (englanniksi): nlvenner@hest.no

Litt om mig i Finland

Jag är en finsk tjej som fått nys om n/l hästen och mitt namn är Mariella Storbacka, jag bor i södra Finland på en plats som kallas Kimito på en ö snätt under Turku. Allt började med att jag blev meddlem i den svenska Pennyklubben: Pollux Hästbokklubb och fick en faktabok om n/l hästen. OK, i början var jag mest facinerad av att den kunde tölta, men när jag flera år senare hittade information om den på internet började jag förstå mig mer på rasen. Det var ju precis en häst i min smak! Jag är själv kort, till och med fjordhästen känns stor, och jag tycker att om man skall ha häst skall det vara en som klarar klimatet, alltså vill jag inte ha en new forestponny eller någonting annat som är i min storlek. Det ända som gör att det blir svårt att lära känna en n/l hästa här i Finland är för att vad jag vet finns det kanske ingen n/l häst här i Finland. Jag fick information om en som skulle ha haft sådana, man det visade sig vara Nordsvenska och Finska hästar så det var fel alarm.. Jag började rida när jag var mycket liten, troligen satt jag på hästryggen redan som ettåring men är inte säker. Det var min mammas vän som hade en häst. Som femåring började jag på ridskolan i trakten och red där tills jag fick ta häst på foder, ett nyimporterat fjordsto från Norge. Det var då jag till n/l hästens lycka märkte att fjordhästen helt enkelt är för stor och stark för mig. I Finland kallas n/l hästen för Nordland, Pohjoisnorjanponi (finska, betyder: nordnorsk ponny) och det svenska namnet Nordlandshäst. En finsk sida som har lite information om n/l hästen är: www.hevosmaailma.net/nordland.shtml det borde komma mer text dit så fort innehavaren hinner uppdatera sidan igen. -Mariella Storbacka-